Vähäpellon Univatti

VH17-018-0477

Luonnekuvaus

Vähäpellon Univatin, lyhyesti Vatin, kanssa arki on tasaista tarpomista. Se tekee, mutta ei miellyttääkseen, ennemminkin sen takia, että aina on näin tehty. Alkuun sen kanssa on jouduttu taistelemaan ihan tavallisistakin asioista, mutta tarpeeksi monta kertaa samojen keskusteluiden jälkeen, on Vatista kuoriutunut leppoisa jääräpää. Sellainen vanha ukko, joka horisee siitä, miten aina ennen oli paremmin ja miten aina on näin tehty. Se on muiden hevosten seurassa vähän jäyhä ja pitää yleensä porukassa jöötä. Se on oikeudenmukainen johtaja, jota moni hevonen luonnostaan kunnioittaa eikä kukaan toista kertaa kyseenalaista.

Hoitaessa Vatti on yllättäen vähän levoton ja varsinkin uusien ihmisten kanssa se seuraa koko ajan tarkkaavaisesti, että mitä nyt tehdään. Erityisesti, kun asioita ei tehdäkään samassa järjestyksessä kuin ennen. Vatti on aina ollut vähän hankala persoona kengityksen suhteen, sillä sitä ei yhtään huvittaisi seistä paikallaan niin pitkään – saati sitten, että pitäisi itse kannatella jalkaa niin pitkään. Toisaalta se ei tässäkään kohtaa tarkoita pahaa eikä todellakaan ole vaikein mahdollinen tapaus. Varustettaessa Vatin pahuuksiin kuuluu pullistelu, ei pahasti, mutta juuri vähän ärsyttävästi.

Ratsuna Vatti voi aluksi muistuttaa stereotyyppistä laiskanpulskeaa ratsastuskouluruunaa. Se tekee kyllä, tasaisen varmasti ja tahmeasti, mutta tekemisestä puuttuu kaikki into ja yritys. Vatti on hitaasti lämpeävää sorttia, jota saa alkuun patistaa ihan tosissaan – mitään et ilmaiseksi saa. Ori heijastaa pitkälti ratsastajaa: löysä kuski, löysä hevonen, arka kuski, röyhkeä hevonen, reipas ja yrittelijäs ratsastaja – no, ei Vatti silti heti reipas ole, mutta toivoa on. Hämmentävää kyllä, Vatti on napakan ratsastajan kanssa todella hyvännäköinen ratsu, jonka liikkeistä alkaa löytyä ryhtiä ja lennokuutta. Maastossa Vatti kulkee luonnostaan paremmin ja on siellä mitä varmajalkaisin.

Esteillä Vatti lämpeää vähän nopeammin. Se tykkää hypätä, mutta varsinkin alkuun puomit kolisevat turhan usein, kun ori ei jaksa nostaa jalkojaan. Kun orin saa lietsottua hyvään vireeseen, ylittyvät jopa 120-senttiset radat helposti ja kevyen näköisesti, alkuverryttelyn tahmatassusta ei ole tietoakaan. Vatti vaatii ratsastajaltaan hyvää pelisilmää ja taitoa tuoda ori oikeisiin paikkoihin, hyvästä paikasta Vatti ei epäröi, ei kiellä eikä pudota. Maastoesteillä Vatti on vähän helpompi ratsastaa luonnostaan paremman eteenpäinpyrkimyksen vuoksi.

Vatista on koulutettu myös valjakkohevonen. Alkuun ori voi olla jälleen tahmea ja vastusteleva: vaunuja on raskaampi vetää ja vertyminen tapahtuu hitaammin. Koulukokeessa Vatti on keskiverto, mutta tarkkuus- ja kestävyyskokeen adrenaliini saa senkin kierrokset vähän nousemaan ja sen ajettavuus paranee huomattavasti.

© Hapero

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kisakalenteri

Päiväkirja

Kuvagalleria

VIRTUAALIHEVONEN