Sadan Aamunkoi

VH17-018-0478

Luonnekuvaus

Sadan Aamunkoi, ihan vaan Asta, on Tamma – tamma isolla T:llä. Sen kanssa eläminen ja treenaaminen on parhaimmillaan uskomattoman palkitsevaa, mutta pääasiassa ihan vain hermoja raastavaa. Astalla tuntuu olevan huonoja päiviä ja vielä huonompia päiviä. Se on melko arvaamaton eikä ikinä voi tietää, mistä tamma tänään ottaa kierrokset. Tallin seinään nojannut talikko saattaa olla monta viikkoa ihan ok, kun taas yhtenä päivänä se on muuttunut pelottavaksi möröksi, joka syö suomenhevosia lounaaksi. Vaikeinta ovat kuitenkin muut hevoset, varsinkin tammat. Asta mahtuu isolle laitumelle muiden kanssa, mutta jo ohi kulkeva hevonen saa sen luimimaan.

Hoitotoimenpiteiden ajaksi Asta on parempi sitoa kiinni ja mielellään molemmin puolin. Vaikka se on pääasiassa vain isoegoinen prinsessa, en ainakaan itse haluaisi olla sen kanssa ahtaalla silloin, kun se hermostuu. Ilkeäksi tai pahansuovaksi Astaa ei voi kutsua eikä se kenkkuilullaan tarkoita pahaa. Se vain haluaa kaiken heti tai mielellään nyt, joskaan se ei aina tunnu itsekään tietävän mitä se haluaa. Herkkä ja omanarvontuntoinen se kuitenkin on ja liian kovilla tai epäreiluilla otteilla saa kontolleen vain kiukkuisen hevosen.

Ratsastettaessa Astan herkkyys korostuu entisestään. Se ei anna mitään ilmaiseksi ja vaatii ratsastajaltaan rautaista vartalonhallintaa ja höyhenenkevyitä apuja. Toisaalta on hurjan palkitsevaa löytää Astan kaltaisen hevosen kanssa yhteinen sävel ja tuntea olevansa yhtä sen kanssa: suorittaa jopa Helpon A:n koulurata liki ajatuksen voimalla. Tarkkana Astan kanssa saa kuitenkin olla, sillä jopa sileällä se kuumuu herkästi, varsinkin laukassa, ja silloinkin pitää muistaa ratsastaa kevyesti ja pääasiassa istunnalla. Maastoon Asta ei sovi porukassa erittäin vahvan kilpailuvietin vuoksi. Yksin se on tasapainoisempi, mutta tamma kyllä käyttää ratsastajan epävarmuutta häikäilemättä hyväkseen ja näkee mörköjä kivien ja kantojen takana, vaikkei oikeasti mitään pelkäisikään.

Esteillä, kuten arvata saattaa, vauhtia on enemmän ja Asta kuumuu jo esteet nähdessään. Esteradat ovat sen kanssa vähän nuoralla tanssimista, kaikki voi mennä tyylikkäästi ja hienovaraisesti, mutta toisaalta nuoralta on erittäin helppo myös tippua. Astan kanssa hyppääminen on keskustelua vauhdin ja tarkkuuden kanssa. Tamma pistelisi mielellään menemään mahdollisimman kovaa, ihan sama pysyykö puomit paikallaan vai ei, ratsastajan tehtävä on hillitä tammaa saamatta sitä kuitenkaan hermostumaan. Ensimmäiset hypyt ovat aina pahimmat, sekä rata- että maastoesteillä, sen jälkeen tilanne tasoittuu ja tammaa pystyy jo paremmin työstämään.

© Hapero

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kisakalenteri

Päiväkirja

VIRTUAALIHEVONEN