Seppäjärven Rönsyleimu

VH17-018-1845

Luonnekuvaus

Seppäjärven Rönsyleimu, tutummin Lennu on lupsakka kaikkien kaveri. Lennun tavatessaan ei uskoisi että se on ori, se nimittäin muistuttaa käytökseltään enemmän vanhaa ruunaa kuin viriiliä oria. Lennu on tunnettu tallissa joka paikan höylänä ja se on aina paikalla siellä missä tapahtuu. Se kuvittelee kai olevansa oman elämänsä Ulla Taalasmaa. Orin hoitaja ei voi mitenkään välttyä taskujen tarkistukselta tai kävellä ohi antamatta pusua isoon pehmeään turpaan.

Ratsastaessa Lennu pyrkii miellyttämään kaikin tavoin ratsastajaansa, mutte se vaatii myös paljon erilaisia tehtäviä ja monipuolista liikuntaa päänsä menoksi. Jos ratsastaja ei keskity 110% työntekoon saa Lennu tilaisuuden keksiä omia kevätjuhlaliikkeitä tai maneesin nurkasta voikin yhtäkkiä löytyä vaikka mörköjä. Kouluradalla se tahtoo tottakai esitellä tuomareille parhaat puolensa, kunhan ratsastaja vain siltä osaa ja jaksaa sitä vaatia. Lennun askellajeissa on helppo istua ja se tekeekin siitä mukavan ratsastettavan, vaikka aloittelijoille se ei sovi vilkkaan ajatuksen juoksunsa vuoksi.

Esteradoilla orin tyyli ei ole kaikista puhtain, vaan kuvastaa enemmänkin rentoa ja huoletonta sunnuntai jumppaa, mikäli sitä ei pistä töihin heti alkuverryttelyssä. Kun Lennun moottorin saa kunnolla käyntiin niin ponnua kyllä löytyy 110cm radoille asti, vaikka mitenkään erityisen tarkkaa ja varovaista hyppääjää siitä ei saa kuorittua silloinkaan. Kuskin kannattaakin itse pysyä kokoajan tarkkana, ellei halua hevosen pudottavan joka toista puomia ja juoksevan läpi joka toisesta. Maastoillessa Lennu muistuttaa ruoholeikkuria tai sitä se ainakin yrittää kovasti. Ratsastajalla on todennäköisesti työ ja tuska pidellä orin pää pois puskista. Tähän auttaa yksinkertaisesti vauhdin lisääminen, sillä ravatessa tai laukatessa sen täytyy keskittyä askeliinsa eikä syömiseen.

Lennu on toki myös ajolle opetettu ja toimii hyvin kärryjen edessä. Se kuitenkin tarvitsee huolellisen alkuverryttelyn jotta sen aivot saa mukaan ja pelaamaan yhteen jalkojen kanssa. Muuten tiedossa on solmussa oleva hevonen, joka yrittää tehdä kaiken vain vähän sinnepäin. Varsinkin ulkona ajettaessa orin huomio saattaa helposti kiinnittyä niin pyrähteleviin lintuihin kuin vihreisiin meheviin heinänkorsiin. Parhaiten ori menee kun pyytää sitä alusta asti kulkemaan reippaasti ja tekee rutkasti taivutuksia. Tällöin sen saa hyvin kuulolle, sekä toisinaan vähän kankean kropan vetriintymään.

© Nana

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kisakalenteri

Päiväkirja

Kuvagalleria

VIRTUAALIHEVONEN