Helmiahon Sadeloitsu

VH18-018-1611

Luonnekuvaus

Salli jakaa tallilaisten mielipiteitä aika voimakkaasti, osa pitää siitä aivan valtavasti ja osa ei pidä siitä juuri lainkaan. Ahneesta tammasta saa parhaan ystävän makupaloilla, mutta omia sormiaan on syytä varoa tammaa syötellessä, Salli kun ei paljon katsele meneekö porkkanan mukana suuhun ihmisen sormet samaan syssyyn. Sallilla on ärsyttävä tapa jäädä kerjäämään lisää makupaloja, eikä se epäröi rikkoa ihmisen omaa tilaa tunkemalla huulet törröllään ja kaulaa venytellen taskuille tutkimaan, josko sieltä löytyisi lisää herkkuja. Näissä tilanteissa Salli vetää helposti herneen nenään, kun sitä menee komentamaan, jotta se lopettaisi tungettelun. Salli vetäisee korvat luimuun ja sen yhteistyökyky loppuu tasan siihen paikkaan, ja tämä on juuri se syy miksi toiset tallilaiset eivät pidä siitä lainkaan ja he kutsuvatkin Sallia usein “draamalaamaksi”. Hoitotoimenpiteet kuitenkin sujuvat hyvin, se kulkee nätisti vierellä taluttaessa, nousee kuljetuskoppiin mukisematta eikä ole väliä hoitaako sitä karsinassa irrallaan vai käytävällä sidottuna. Kengittäessä saattaa toisinaan nojailla ikävästi kengittäjään, lähinnä tylsistyessään ja kuten edellä mainittua, ei draamalaamaa kannata kovin komentaa, mikäli meinaa tehdä tamman kanssa yhteistyötä jatkossakin.

Sallilta löytyy kolme hyvää askellajia. Tamma on omimmillaan kouluratsuna, sillä riittää kärsivällisyys hinkata koulukiemuroita hamaan tappiin asti ja sillä on yllättävän hyvä kokoamiskyky, onhan se koulutettu vaativa b tasolle asti. Se asettuu ja taipuu hienosti ja monesti tammalla ensi kertaa ratsastaneet hieman hämmästelevätkin Sallin herkyyttä. Esteratsuna Sallin tekemisessä on useimmiten enemmän vauhtia kuin järkeä. Se hyppää kyllä hyvin ja hyvällä tekniikalla, mutta vauhti esteiden välillä voi toisinaan kiihtyä liiaksi kun se hätäilee jo mennä seuraavalle esteelle ja esteen jälkeen se meinaa usein jäädä hieman etupainoiseksi. Siksi Salli tarvitsee esteille kokeneen kuskin. Kärryjen edessä Salli on kuin kotonaan. Se kuuntelee ohjastajan pienimmätkin avut ja ketteränä hevosena tarkkuusajo ei suota sille vaikeuksia. Maastossa Salli näkee hevosia syöviä mörköjä jokaisessa puskassa, eikä etenkään alkumatkasta kulje rennosti eteenpäin ja olisi kovasti kääntymässä takaisin kotiinpäin. Salli ei siis sovi aralle ratsastajalle ratsuksi maastoon lainkaan, vaan sille täytyy osata kertoa, ettei mitään hätää ole, jotta maastoilusta tulisi yhtään mitään.

© reibili

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kisakalenteri

Päiväkirja

Kuvagalleria

VIRTUAALIHEVONEN